Koulumuistelmia
Riitta Walden Muistelmia kouluajoistani 1955...-61 vuosilta.
Aloitin eka luokan syyskuun alussa 1955 Keljon vanhalla koululla. Sinä vuonna talvi tuli aikaisin jo lokakuun lopulla Jyväskylä sai pysyvän lumipeitteen. Pakkaskausi alkoi myös pakkasta oli viikkotolkulla n. 30 astetta ja ylikin. Kouluun oli pitkä matka ja ei ollut auratut tiet, lumessa rämpiminen oli hankalaa kun olin pienikokoinen. Silloin tarvittiin sitä suomalaista sisua että ehti kouluun ajoissa.
Opettajana minulla oli Katri Mankonen, hän oli mukava opettaja muistini mukaan. Me oltiin melkein kuin hänen lapsiaan ja kyllä me vielä pieniä oltiinkin. Ruokailusta muistan, että käsitöissä tehtiin niin tytöt kuin pojatkin ruokaliina, joka laitettiin pulpetille syödessä. Ruoka tuotiin isomman koulun keittolasta ja koska kuljetusmatka oli pitkä ehti ruoka jäähtyä. Kylmä ruoka ei ollut
oikein maittavan makuista. Koulu antoi keltaisen lyijykynän, pyyhekumin, väriliidut sekä mustepullon ja kynän. Oli hankalaa kirjoittaa mustekynällä siistiä jälkeä, imupaperi oli hyvä juttu jos mustetta tippui vihkolle. Seuraavan vuoden eli toisen luokan kävin Keljon Valkolan koulua joka on vieläkin toiminnassa.
Seuraavat neljä vuotta meni Tikan koulussa, siellä oli pääopettajana Erkki Rantanen, hän oli myös kiva opettaja. Silloin oltiin lauantainakin koulussa. Mutta se oli lyhyempi päivä kuin muina viikon päivinä ja päästiin jo viimeistään klo 13 kotiin. Viimeinen tunti oli luokan yhteinen, silloin oli vapaampaa touhua, kuunneltiin ehkä kouluradiota. Ja oli muutenkin kiva tunnelma kun oli vapaata seuraavana päivänä. Ruokailu tapahtui luokissa. Tikan koulussa oli oma keittola, joten ruoka oli lämmintä kun se syötiin. Opettaja annosteli ruuan ja annos oli syötävä kaikki ennenkuin pääsi välitunnille. Joskus annos oli niin suuri ettei meinannut ehtiä välitunnille, eikä tullut kuuleviin korviinkaan että ruokaa olisi jätetty. Taisin olla viimeinen ruokailija monesti luokassa. Syksyllä poimittiin puolukoita koululle, joka oppilas vei tietyn määrän niitä, jotta saatiin vispipuuroa syödä talvella. Laulukokeet oli aika ikävät monelle oppilaalle. Kyllä minuakin koe jännitti vaikka olimme lauluopettajan kanssa kahden luokassa, jotkut oppilaat kuulemma vain lukivat laulun läpi.
Koululla toimi kirjasto, jota opettajat hoitivat tuntien jälkeen, lainasin jopa poikien kirjoja kun kirjavalikoima oli pieni.
Tässä oli muutamia muistikuvia kouluvuosiltani. Vaajakosken kansalaiskouluun siirryin vuonna
1961, jossa meni pari vuotta. Koulun loputtua siirryinkin melko pian työelämään.
Koulun joulujuhlista y.m.s. kerron seuraavan muistelmani yhteydessä.
*******
Aloitin eka luokan syyskuun alussa 1955 Keljon vanhalla koululla. Sinä vuonna talvi tuli aikaisin jo lokakuun lopulla Jyväskylä sai pysyvän lumipeitteen. Pakkaskausi alkoi myös pakkasta oli viikkotolkulla n. 30 astetta ja ylikin. Kouluun oli pitkä matka ja ei ollut auratut tiet, lumessa rämpiminen oli hankalaa kun olin pienikokoinen. Silloin tarvittiin sitä suomalaista sisua että ehti kouluun ajoissa.
Opettajana minulla oli Katri Mankonen, hän oli mukava opettaja muistini mukaan. Me oltiin melkein kuin hänen lapsiaan ja kyllä me vielä pieniä oltiinkin. Ruokailusta muistan, että käsitöissä tehtiin niin tytöt kuin pojatkin ruokaliina, joka laitettiin pulpetille syödessä. Ruoka tuotiin isomman koulun keittolasta ja koska kuljetusmatka oli pitkä ehti ruoka jäähtyä. Kylmä ruoka ei ollut
oikein maittavan makuista. Koulu antoi keltaisen lyijykynän, pyyhekumin, väriliidut sekä mustepullon ja kynän. Oli hankalaa kirjoittaa mustekynällä siistiä jälkeä, imupaperi oli hyvä juttu jos mustetta tippui vihkolle. Seuraavan vuoden eli toisen luokan kävin Keljon Valkolan koulua joka on vieläkin toiminnassa.
Seuraavat neljä vuotta meni Tikan koulussa, siellä oli pääopettajana Erkki Rantanen, hän oli myös kiva opettaja. Silloin oltiin lauantainakin koulussa. Mutta se oli lyhyempi päivä kuin muina viikon päivinä ja päästiin jo viimeistään klo 13 kotiin. Viimeinen tunti oli luokan yhteinen, silloin oli vapaampaa touhua, kuunneltiin ehkä kouluradiota. Ja oli muutenkin kiva tunnelma kun oli vapaata seuraavana päivänä. Ruokailu tapahtui luokissa. Tikan koulussa oli oma keittola, joten ruoka oli lämmintä kun se syötiin. Opettaja annosteli ruuan ja annos oli syötävä kaikki ennenkuin pääsi välitunnille. Joskus annos oli niin suuri ettei meinannut ehtiä välitunnille, eikä tullut kuuleviin korviinkaan että ruokaa olisi jätetty. Taisin olla viimeinen ruokailija monesti luokassa. Syksyllä poimittiin puolukoita koululle, joka oppilas vei tietyn määrän niitä, jotta saatiin vispipuuroa syödä talvella. Laulukokeet oli aika ikävät monelle oppilaalle. Kyllä minuakin koe jännitti vaikka olimme lauluopettajan kanssa kahden luokassa, jotkut oppilaat kuulemma vain lukivat laulun läpi.
Koululla toimi kirjasto, jota opettajat hoitivat tuntien jälkeen, lainasin jopa poikien kirjoja kun kirjavalikoima oli pieni.
Tässä oli muutamia muistikuvia kouluvuosiltani. Vaajakosken kansalaiskouluun siirryin vuonna
1961, jossa meni pari vuotta. Koulun loputtua siirryinkin melko pian työelämään.
Koulun joulujuhlista y.m.s. kerron seuraavan muistelmani yhteydessä.
*******
Kommentit
Lähetä kommentti