Joulumuistelmat
Riitta Walden, Joulumuistelmat 2016
Joulumuistelmia 50-luvulta.
Koulujen alkaessa syyskuussa alkoi jo illat pimenemään. Joulutouhua alkoi jo olla koulussakin ja myös minulle tuli ajatuksia lahjoista sitten myöhemmin jouluna.
Varhaisimmista jouluista en muista juuri mitään, siksi aloitan muisteluni vuoden 1954 joulusta. Jouluvalmistelut aloitettiin ajoissa äidillä oli ruokien laittoa. Meillä oli perinteisiä ruokia, lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikot, sekä tietysti kinkun paisto ja leivonnaisten valmistus. Olin laittanut pihakivien väliin toivomuslistan lahjoista. Vähän ajan kuluttua kävin katsomassa oliko tonttu vienyt sen joulupukille. Olihan se poissa, mutta luulen, että äiti oli sen ottanut tai tuuli oli sen vienyt. No enpä niitä toivomuksia kaikkia saanut. Jouluaattoa odotettiin innolla ja vallankin pukkia. Jo aamulla aikaisin isä haki kuusen lähimetsästä. Se oli korkea, koska meidän tupaan mahtui suurikin kuusi. Koristeena oli kultalankoja, lasipalloja sekä tietysti latvaan laitettiin tähti.
Karkkeja ripustettiin oksille, mutta me lapset keksittiin laittaa paperitollo karkin tilalle ja syötiin namut parempiin suihin. Kynttilät laitettiin joko langalla tai pidikkeellä kuuseen. Sen arvasi miten siinä joskus kävi, kun oli elävät kynttilät, niin oksat savusi jos kynttilä paloi liian pieneksi. Vettä oli varattu sitä varten lähelle, että jos käryää, niin saa tulen sammumaan. Vanhassa tuvassa oli tunnelmaa ja ruoka oli maittavaa, mutta sitä ei ollut ylenpalttisesti, niinkuin nykyisin kun monesti syödään liikaa.
Saunassa käytiin ennen pukin tuloa. Myös eläimille laitettiin navettaan parempaa syötävää kuin tavallisina päivinä. Joulupukki tuli tuli muistaakseni siinä klo 17 -18 aikoihin. Me lapset, Ritva, Risto, Raimo ja Riitta oltiin paremmissa vaatteissa odottamassa pukin tuloa. Jännitys kasvoi kun äiti lähti pukkia vastaan, hänen piti myös poroa hoidella.Vähän ajan päästä kuului jo kopinaa porstuasta ja sieltähän kaivattu pukki tulikin. Jossain vaiheessa kun tulin vanhemmaksi en sitten enää uskonut pukkin, vallankin kun pukin naamari löytyi kaapista.Vielä tässä vaiheessa, kun tästä joulusta kerron uskoin tai halusin vieläkin uskoa joulupukkiin.
Lahjoista mieleenjäävin oli ehkä silmät sulkeva nukke, siihen aikaan aika kallis lahja. Nukke myös äänteli kun sen käänsi eri asentoon, valitettavasti sitä nukkea ei ole enää tallella. Toinen mukava lahja oli potkukelkka, olin sitä toivonut kovin ja olikin yllätys kun se tuotiin tupaan. Kaikki lahjat kun oli jo jaettu ja kelkan toi isä sisään, luulin jo etten sitä saisikaan. Jokaisella lapsella oli saman verran paketteja ja niitä oli hauskaa availla. Joulupäivänä sitten leikittiin saaduilla tavaroilla. Potkuri oli kovassa käytössä monia vuosia. Sillä kävin kaupassakin monet kerrat, tietysti sillä myös laskettiin monet mäet lähitienoolla. Nämä kaikki joulumuistot on aika hyvin jääneet muistiin, mutta joitain asioita on unohtunut koska lapsuusjouluista on kauan. Mutta tässä tärkeimpiä tapahtumia.
Karkkeja ripustettiin oksille, mutta me lapset keksittiin laittaa paperitollo karkin tilalle ja syötiin namut parempiin suihin. Kynttilät laitettiin joko langalla tai pidikkeellä kuuseen. Sen arvasi miten siinä joskus kävi, kun oli elävät kynttilät, niin oksat savusi jos kynttilä paloi liian pieneksi. Vettä oli varattu sitä varten lähelle, että jos käryää, niin saa tulen sammumaan. Vanhassa tuvassa oli tunnelmaa ja ruoka oli maittavaa, mutta sitä ei ollut ylenpalttisesti, niinkuin nykyisin kun monesti syödään liikaa.
Saunassa käytiin ennen pukin tuloa. Myös eläimille laitettiin navettaan parempaa syötävää kuin tavallisina päivinä. Joulupukki tuli tuli muistaakseni siinä klo 17 -18 aikoihin. Me lapset, Ritva, Risto, Raimo ja Riitta oltiin paremmissa vaatteissa odottamassa pukin tuloa. Jännitys kasvoi kun äiti lähti pukkia vastaan, hänen piti myös poroa hoidella.Vähän ajan päästä kuului jo kopinaa porstuasta ja sieltähän kaivattu pukki tulikin. Jossain vaiheessa kun tulin vanhemmaksi en sitten enää uskonut pukkin, vallankin kun pukin naamari löytyi kaapista.Vielä tässä vaiheessa, kun tästä joulusta kerron uskoin tai halusin vieläkin uskoa joulupukkiin.
Lahjoista mieleenjäävin oli ehkä silmät sulkeva nukke, siihen aikaan aika kallis lahja. Nukke myös äänteli kun sen käänsi eri asentoon, valitettavasti sitä nukkea ei ole enää tallella. Toinen mukava lahja oli potkukelkka, olin sitä toivonut kovin ja olikin yllätys kun se tuotiin tupaan. Kaikki lahjat kun oli jo jaettu ja kelkan toi isä sisään, luulin jo etten sitä saisikaan. Jokaisella lapsella oli saman verran paketteja ja niitä oli hauskaa availla. Joulupäivänä sitten leikittiin saaduilla tavaroilla. Potkuri oli kovassa käytössä monia vuosia. Sillä kävin kaupassakin monet kerrat, tietysti sillä myös laskettiin monet mäet lähitienoolla. Nämä kaikki joulumuistot on aika hyvin jääneet muistiin, mutta joitain asioita on unohtunut koska lapsuusjouluista on kauan. Mutta tässä tärkeimpiä tapahtumia.
Muistelmia koulun joulutouhuista 50-luvulta.
Koulun jouluaika alkoi jo silloin kun alettiin harjoittelemaan esityksiä. Eli jo jopa marraskuussa ja minä olin useasti kuorossa. Mutta näistä vähän myöhemmin. Adventtina laulettiin aina Hoosianna virttä, osaan sen virren vielä tänä päivänäkin aika hyvin. Luokan pikkujoulut oli tietysti ennen varsinaista joulujuhlaa. Jokainen oppilas laittoi pienen joulupussin, jossa oli kaikenlaista hyvää, saattoi olla jopa suklaata, joka oli erikoisherkkua silloin. Opettaja jakoi sitten nämä pussit ja joskus saattoi käydä niin, että sai oman pussinsa. Ei se haitannut siihen aikaan koska kaikki lahjat oli mukavia saada. Joulujuhlassa olin kuorossa laulamassa koska ujona tyttönä en halunnut näytelmiin esiintymään. Jännittihän sekin kun mentiin laulamaan kun äitikin istui
eturivissä kuuntelemassa. Joulujuhlaan sain uuden mekon, sen ompeli minulle tuttavarouva. Todistukset saatiin ja sitten alkoikin joululoma.
Vielä muutama rivi uudenvuoden vietosta lapsena ja vähän vanhempanakin.
Meillä valettiin tinoja aattona, se oli hauskaa puuhaa. Sitten kun kello tuli puoleen yöhön, lähdettiin raketteja katsomaan pihalle. Niitä ammuttiin meiltä, vastarannalta ja kaupungilta. Loppiaisen jälkeen vietiin kuusi ulos ja näin lähti joulu kodista. Koristeet laitettiin talteen odottamaan seuraavaa joulua. Koulu
alkoi myös ja oli hauska mennä oppimaan uusia asioita.
eturivissä kuuntelemassa. Joulujuhlaan sain uuden mekon, sen ompeli minulle tuttavarouva. Todistukset saatiin ja sitten alkoikin joululoma.
Vielä muutama rivi uudenvuoden vietosta lapsena ja vähän vanhempanakin.
Meillä valettiin tinoja aattona, se oli hauskaa puuhaa. Sitten kun kello tuli puoleen yöhön, lähdettiin raketteja katsomaan pihalle. Niitä ammuttiin meiltä, vastarannalta ja kaupungilta. Loppiaisen jälkeen vietiin kuusi ulos ja näin lähti joulu kodista. Koristeet laitettiin talteen odottamaan seuraavaa joulua. Koulu
alkoi myös ja oli hauska mennä oppimaan uusia asioita.
Tässä vielä jatkoa joulumuistelmille.
Kun vanha rakennus tuhoitui tulipalossa v.1960 (josta olen kirjoittanut aikaisemmin), niin muutettiin uuteen mökkiin vielä samana vuonna. Kuusikymmenluvun edetessä lapset kukin vuorollaan lähtivät omaan elämään. Lopulta olin vanhempien kanssa kolmestaan kotona. Lahjoja sain vielä isompanakin kotiväeltä ja työpaikoilta. Jouluja vietettiin perinteisesti vielä aikuisenakin, paitsi ei tullut pukkia, vaan joku meistä jakoi lahjat, tosin niitä ei ollut enää yhtä paljon kuin lapsena sain. Äiti valmisti laatikot ja jouluun kuuluvat muutkin hyvät syötävät.
Viimeinen jouluni kotona oli v. 1971. Raimokin kävi vielä tuomassa lahjoja. Käytiin äidin kanssa joulukirkossakin autolla, joka oli ostettu edellisvuonna. Joulukirkossa olin käynyt aiemmin lapsena, jolloin sinne mentiin kirkkoreellä. Pian joulun jälkeen lähdin kauemmaksi töihin. Joulun 1972 vietin jo omassa kodissani Turussa, olin jo naimisissa ja odotin esikoistani.
----------------
Kun vanha rakennus tuhoitui tulipalossa v.1960 (josta olen kirjoittanut aikaisemmin), niin muutettiin uuteen mökkiin vielä samana vuonna. Kuusikymmenluvun edetessä lapset kukin vuorollaan lähtivät omaan elämään. Lopulta olin vanhempien kanssa kolmestaan kotona. Lahjoja sain vielä isompanakin kotiväeltä ja työpaikoilta. Jouluja vietettiin perinteisesti vielä aikuisenakin, paitsi ei tullut pukkia, vaan joku meistä jakoi lahjat, tosin niitä ei ollut enää yhtä paljon kuin lapsena sain. Äiti valmisti laatikot ja jouluun kuuluvat muutkin hyvät syötävät.
Viimeinen jouluni kotona oli v. 1971. Raimokin kävi vielä tuomassa lahjoja. Käytiin äidin kanssa joulukirkossakin autolla, joka oli ostettu edellisvuonna. Joulukirkossa olin käynyt aiemmin lapsena, jolloin sinne mentiin kirkkoreellä. Pian joulun jälkeen lähdin kauemmaksi töihin. Joulun 1972 vietin jo omassa kodissani Turussa, olin jo naimisissa ja odotin esikoistani.
----------------
Kommentit
Lähetä kommentti